Suomen maaseudulla asuttiin 1700-luvulta 1900-luvun alkuun saakka usein rakennuksissa, jotka uuni tai kiuas tuprutti täyteen savua. Savutuvissa ei ollut savupiippuja eikä myöskään ikkunoita. Päivänvaloa saatiin pienistä luukuista seinissä, uunissa palavasta tulesta tai mäntypäreestä.  

Savutuvissa ei ollut tarjolla nykyajan viihdykkeitä – niiden asukkaat viihdyttivät toisiaan muilla keinoilla. Iltaisin perheet kokoontuivat pirttiin tekemään puhdetöitä, kehräämään lankaa tai laittamaan ruokaa. Samalla kerrottiin satuja, arvoituksia ja tarinoita, jotka kulkivat perintönä aikuisilta lapsille. Lapset saivat savutuvan kanssakäymisessä oppinsa elämästä seuraamalla aikuisten työntekoa ja kuuntelemalla tapahtumia.  

Millaista sitten oli elämä savutuvissa – siitä kertoo tämä verkkonäyttely. 

Pihassa on useita rakennuksia. Mäen rinteessä ylimpänä olevan rakennuksen edessä on neljä lehmää.
Perheen lehmät ulkona Pisan mökin pihapiirissä. Nilsiä. Kuvaaja Karl Granit. 1890-1893. Kuhmu.